Luonnon Lapsi-kuolema ja uudestisyntyminen syntikalla ja viulunsointuna
Siinä missä melodiaa ja harmoniaa hallitsevat goottiset elementin, “Luonnon Lapsi” on vahvasti sidoksissa kuolemanteemaan, mutta samalla tarjoaa uutta elämää synteettisen musiikin ja akustisen viulun sointujen kautta.
“Luonnon Lapsi” on suomalaisen goottiyhtyeen, Lacrimas Profundi, vuonna 2001 julkaistulta albumilta “Burning: The Requiem For A Dying World”. Yhtye oli tuolloin tehnyt merkittävän läpimurron Euroopan goottimetallipiireissä ja “Burning”-albumi vahvisti heidän asemaansa. Albumi on synkempi ja atmosfäärisemppi kuin edellisalbumit, ja “Luonnon Lapsi” kuvaa tätä tummempaa sävyä täydellisesti.
Kappale alkaa hitaalla, lähes hypnoottisella kitaramelodialllä, joka luo välittömästi melankolista tunnelmaa. Laulunääni, Oliver Rothin tunnettava syvä ja karhea barytoni, astuu esiin hiljalleen melodian päälle. Teksti kuvaa luonnon voimaa ja kauneutta, mutta samalla viittaa siihen, että kaikki elossa oleva on ohimenevää ja lopulta palautuu takaisin maahan. “Luonnon Lapsi” on metafora ihmisen kuolemalle ja sen luontaisen osana olevalle kierrolle.
Kappaleen keskivaiheilla tempo kiihtyy hieman, ja musiikki saa aggressiivisempaa sävyä, mutta silti säilyttäen goottisuuden tyypillisen surumielisyyden. Solosingot viulista, soitettuina saksalaisen goottiyhtyeen Tristaniaan perustaja Petri Eskolan toimesta, tuovat kappaleeseen uutta ulottuvuutta ja melodisuutta. Soolon aikana Rothin laulu hiljenee ja kuulija voi keskittyä täysin viulisten surulliseen melodiaan.
Kappale päättyy hitaasti alkua muistuttavaan melodiaan, mutta nyt Rothin laulu on rauhallisempi ja hyväksyväisempi. Kuolemanpelko on kadonnut, tilalle on tullut hiljaista rauhaa ja tietämys siitä, että kuolema on vain osa luonnon kiertokulkua.
Lacrimas Profundi oli 1990-luvun lopulla perustettu goottiyhtye Hampurissa, Saksassa. Yhtyeen musiikkityylille tyypillisiä elementtejä ovat melodiset kitarariffien ja syntikkakappaleiden yhdistäminen goottimen vahvojen melodioihin ja aggressiivisiin rumpubiitteihin.
Lacrimas Profundi:
- Perustettu: 1993
- Kotimaa: Saksa
- Tyylilaji: Gothic Metal, Doom Metal
- Tunnettuja albumeita:
| Albumi | Vuosi |
|---|---|
| …And The Wheels Keep Turning | 1995 |
| Lacrimas Profundi | 1997 |
| Burning | 2001 |
| The Anatomy Of Melancholy | 2006 |
Yhtyeen perustaja ja laulaja Oliver Roth on tunnettu syvästä barytoniäänesta ja melankolisten sanoitusten kirjoittamisesta. Lacrimas Profundi on esiintynyt useilla festivaaleilla ympäri Eurooppaa, ja heidän musiikkiaan on kuunneltu miljoonat kertoja Spotifyssa ja muissa suoratoistopalveluissa.
“Luonnon Lapsi” on yksi Lacrimas Profundin tunnetuimmista kappaleista ja esimerkki goottisuuden monipuolisuudesta. Kappale yhdistää surua ja kauneutta, kuolemanpelkoa ja rauhaa, ja synteettisten elementtien sekä akustisen viulunsoiton yhdistäminen luo ainutlaatuisen musiikkielämyksen.
“Luonnon Lapsi”: Analyysi goottisuuden sävelkielellä
“Luonnon Lapsi” kuvaa Lacrimas Profundin tyyliä oivaltavasti: melodisia kitarariffejä, syntetisen kosketinsoiton luomia tunnelmia ja raskaita rumpubiskan päälle asetettu syvä lauluääni. Goottisuuden perinteitä kunnioitetaan, mutta yhtye ei pelkää kokeilla uusia elementtejä ja yhdistää niitä klassisen musiikin elementteihin.
- Melodinen kitaramelodia: Kappaleen alku osoittaa goottiselle tyylille ominaista melodista kitarariffiä, joka luo välittömästi melankolista ja hieman mystistä tunnelmaa.
- Synteettinen kosketinsoitto: Syntikat luovat taustalla kiehtovan atmosfääriä ja syventävät melodien tunnettavuutta.
- Viulun sointi: Petri Eskolan soittama viulista tuo kappaleeseen täysin uuden ulottuvuuden. Viulu soittaa surulliset ja kauniit melodiat, jotka tekevät kappaleesta entistäkin liikuttavamman.
“Luonnon Lapsi” on esimerkki Lacrimas Profundin kyvystä yhdistää goottisuuden perinteet uusiin elementteihin ja luoda samalla ainutlaatuista musiikkia. Kappale on osoitus siitä, että kuolema voi olla myös kaunis ja että uudestisyntyminen on mahdollista jopa musiikin muodossa.